Ongelmakäyttäytymistä

Kanat eivät ole tottuneet elämään pienissä häkeissä, vaikka häkkikanaloita on ollut olemassa yli 50 vuoden ajan. Luonnolliset käyttäytymistarpeet periytyvät sukupolvelta toiselle synnynnäisinä, eivätkä katoa jalostamallakaan. Eläinten viihtyvyyteen vaikuttaa suuresti, voivatko ne noudattaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan eli elää lajityypillistä elämää.

Kaikkien eläinten hyvinvointiin vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka hyvin ne voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Kanalle tärkeimpiä tarpeita ovat mahdollisuus kuopia maata tai kuiviketta, mennä suojaisaan ja rauhalliseen paikkaan munimaan, mahdollisuus kylpeä mullassa tai muussa pehmeässä aineksessa ja nousta nukkumaan korkealle paikalle.

Jos kana ei pysty toteuttamaan näitä puuhiaan, se stressaantuu, voi sairastua ja saada erilaisia käyttäytymishäiriöitä, kuten muiden kanojen höyhenten nokkimista. Höyhenten nyppiminen aiheuttaa kanalle kovaa kipua. Taipumus höyhenten nyppimiseen alkaa monesti jo munintakanan poikasaikana.

Poikasen tulisi esimerkiksi löytää nokkimalla kuivikkeen seasta syömäkelpoisia herkkuja. Jos niitä ei löydy, poikanen voi alkaa suunnata nokkimistaan vääriin kohteisiin, esimerkiksi toisten tipujen höyheniin. Tämä poikasena opittu huono tapa seuraa kanan mukana sen aikuisuuteen asti.

Yleisiä suurissa munintakanaloissa esiintyviä käyttäytymishäiriöitä ovat:

1. Lajitovereiden höyhenten nokkiminen. Tämä on tuskallista höyhennetylle kanalle ja voi johtaa myös verenvuotoon. Vuotava veri saattaa innostaa muita kanoja kannibalismiin. Kannibalismi tarkoittaa saman lajin edustajan syömistä.

2. Kannibalismi. Monissa maissa kanoilta leikataan nokka poikki kannibalismin aiheuttaman kuolleisuuden vähentämiseksi. Suomessa nokan leikkaaminen on kielletty.

3. Ajokana. Kana joutuu tuon tuosta muiden kanojen nokkimaksi ja yrittää kaikin keinoin pysytellä pois muiden tieltä. Nokkaisut suuntautuvat eniten päähän ja niskaan. Ajokana kokee sekä fyysistä kipua, että henkistä stressiä.
Broilereiden ongelmat ovat erilaisia

Broilerikanaloiden ongelmat ovat erilaisia kuin monesti ajatellaan. Broilerit ovat vielä keskenkasvuisia, kun ne teurastetaan, ja asiassa on banaalilla tavalla myös hyvät puolensa. Broilerikanat ovat esimerkiksi vasta tulossa ikään, jolloin ne alkaisivat harjoitella orrelle kiipeämistä. Lattialla on turvetta, joten hiekkakylpyjä ne voivat ottaa.

Broilereiden suurimmat ongelmat johtuvat niiden jalostuksen aiheuttamasta liian nopeasta kasvusta ja sen mukanaan tuomista terveysongelmista. Broilerit kokevat usein myös nälkää.

Tutkimusten mukaan suurkanaloiden kanojen hyvinvointiongelmat eivät ole niinkään kiinni siitä, kuinka paljon kanoja on kanalassa vaan enemmän siitä, millaiset olosuhteet kanalan omistaja on pystynyt kanoille järjestämään, esimerkiksi kuinka paljon kanoilla on tilaa ja virikkeitä, millainen on kanalan ilmanlaatu ja kanojen ruokinta.

Kuva: Broilereiden suurimmat ongelmat johtuvat niiden jalostuksen aiheuttamasta liian nopeasta kasvusta ja sen mukanaan tuomista terveysongelmista.

Lähteet: Dawkins, M.S., Donnelly, C.A. and Jones, T.A. (2004) Chicken welfare is influenced more by housing conditions than by stocking density. Nature 427: 342-344.

Appleby, M.C. (2004) What causes crowding? Effects of space, facilities and group size on behaviour, with particular reference to furnished cages for hens