Virikkeet

Orsien, pehkun ja pesien lisäksi kanat kaipaavat etenkin talvisaikaan kanalassa muutakin tekemistä. Kanan nokkaa on verrattu pikkulapsen sormiin. Tekemistä täytyy olla jatkuvasti. Nokkimistaipumus on säilynyt kanalla sen esi-isien ja -äitien ajoista asti. Ne linnut, jotka käyttivät ahkerimmin nokkaansa ja löysivät parhaiten ruokaa, saivat myös eniten poikasia.

Kanat saavat toteuttaa itseään ruoan hankinnassa esimerkiksi silloin, kun niiden hoitaja heittelee osan viljanjyvistä ja muista siisteistä ja kuivista ruoka-aineista ympäriinsä kanalan lattialle. Muita hyviä syötäviä virikkeitä ovat esimerkiksi kokonaiset kaalinpäät, lantut ja sokerijuurikkaat.

Kokonaisena kanalaan tuoduista olki- ja heinäpaaleista ja kauralyhteistä on myös kanoille iloa pitkäksi aikaa. Muista ottaa narut pois paalien ympäriltä ennen kuin annat paalit kanoille. Paras aika virikkeiden antamiselle on aamu, jolloin kanat ovat muutenkin virkeimmillään ja kaipaavat eniten aktiivista tekemistä.

Tuotantokanaloissa kanojen kannalta ylivoimaisesti parhaita paikkoja elämiseen ovat luomukanalat. Luomukanaloiden parhaita puolia ovat muita tuotantokanaloita alhaisempi eläintiheys, luonnonvalo ja ulkoilumahdollisuus. Ravinto on luonnonmukaisesti tuotettua, ja kanat saavat päivittäin virikeruokaa, kuten kuivaa heinää tai porkkanoita.

Luomukanalassa on teollisista kanaloista eniten virikkeitä. Kanat saavat pyrähtää orsille nukkumaan ja pesiin munimaan. Vähintään kolmannes pinta-alasta on pehkua, jossa kanat voivat kuopsuttaa ja kylpeä.

Vuoden 2012 alussa EU:n alueella käytöstä poistuneissa vanhanmallisissa häkkikanalahäkeissä ei ollut lainkaan virikkeitä. Nykymuotoisissa virikehäkeissä kanojen käytettävissä on pesä, pehkualue ja orret (väh. 15 cm/kana) sekä varuste, johon kynnet hioutuvat. Virikkeet kuulostavat kirjoitettuna hieman idyllisemmiltä, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Matalissa häkeissä orretkin on sijoitettu aivan häkin lattian rajaan, kana ei siis pääse toteuttamaan sisäsyntyistä tarvettaan korkealle nukkumaan kiipeämisestä. Tilaa virikehäkeissä ei ole kanaa kohden juuri lainkaan enempää kuin vanhanmallisissa virikkeettömissä häkeissä.

Kerrosritiläkanalat yleistyvät kovaa vauhtia. Niissä tausta-ajatuksena on, että kanoilla olisi entistä enemmän liikkumatilaa, kun lattiapinta-alaa on monessa tasossa. Todellisuudessa osalla kanoista on selkeästi vähemmän liikkumatilaa kuin tavanomaisissa lattiakanaloissa. Päivisin vahvimmat yksilöt käyttävät lattiatilaa, jossa on kuivike kuopsuteltavana. Heikommat joutuvat olemaan ritilöillä, joissa ne eivät pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistarvettaan eli kuopimaan maata.

Virikehäkkikanalassa kanoilla on mahdollisuus kuopia pehkua pienellä alueella. Automaatti pudottaa tälle ritilämatolle, joita on yksi häkkiä kohti, kasan virikemateriaalia kerran tai kaksi kertaa päivässä. Häkeissä on yleensä 60 kanaa.